Oli aivan hiljaista. Vain yksi myöhäinen käki kukkui jossain kuusikossa. Mutta kun Rocketo ja G.B olivat päättäneet, että Rocketo menee luolarakennuksen taa, ( jossa he olivat panttivankeina) hiljaisuus loppuisi. Rocketo oli nyt sen takana, valmiina aloittamaan metelinsä. Joten hän alkoi haukkua. Niin kovaa kuin pystyi. Sitten hän kuuli Kamakirin laumalaisten tulevan. Rocketo hölkkäsi ensin, että he varmasti huomaisivat hänet. "Pomo, yksi vanki on karkaamassa!" Yksi heistä huusi. "Ottakaa se kiinni! Antakaa minun hoitaa se sitten!" Kuului Kamakirin ääni. "Toivottavasti Rocketo pärjää..." mietti G.B. Juuri silloin hän kuuli että joku oli tulossa. Hän meni väkisin lepoasentoon, ja esitti nukkuvaa. " Toinen on loukkaantunut, tuskin se pääsee tuosta ylös." hahmo sanoi eräälle toiselle.G.B saattoi nähdä silmäkulmastaan, ettei kumpikaan ollut Kamakiri. " Mennään auttamaan muita ottamaan se toinen kiinni." G.B ei tiennyt, oliko iloinen vai surullinen, kun koirat lähtivät jahtaamaan hänen ystäväänsä. Hän ponnisti kylmää tiiliseinää vasten ylös. Hän yritti kävellä, mutta se oli säälittävän vaivalloista. " Ehkä." G.B nousi ajatus. Hän katsoi ulos. Siellä ei todellakaan ollut ketään. "Ihan hyvä..."  Hän käveli niin nopeasti kuin pääsi metsään. Hän näki jotain todella odottamatonta ; Rocketo oli maassa ja Kamakiri puri häntä. Rocketo huusi. G.B tiesi että ehtisi kyllä lähteä mutta...hän oli nyt Ohunsoturi. Eivätkä he olleet itsekkäitä. G.B oli juuri tekemässä päätöksensä mennä auttamaan Rocketoa, oli ihan ollut huomaamatta, että hänen vieressään oli metsän laita ja asfalttitie. Niin, ja silloin hän tunsi tuoksun, joka oli erittäin tuttu. Se oli Weed. G.B meni vaivalloisesti tielle. " Pelastakaa meidät!" G.B sai sanottua, vaikka oli jo aivan tajuntansa menettämässä. " Mitä on tapahtunut? Missä olette olleet, kun olemme etsineet teitä jo koko eilisen?!" kuului kysymykset. " Rocketo... tarvitsee apua..." G.B lysähti maahan. Sitten Weed kuuli kun Rocketo huusi aivan lähellä. " Tulkaa, mennään auttamaan Rocketoa! Mutta viekää G.B turvaan!" Weed huusi. " Kamakiri, senkin p****pää! Mitä he tekivät teille, että sinun täytyy satuttaa heitä!" "Hemmetin pentu...tappakaa ne!" Kamkiri huusi. " Eivät he meitä noin pienellä laumalla voita!" hän jatkoi. Mutta, niin kuin aina, Weed ja hänen laumansa voittivat. " Oikea lauma ei voita voimalla, vaan taidolla, pidä se mielessäsi Kamakiri. Sinä kun et voita koskaan mitään reilusti. Mutta minä annan sinulle vielä mahdollisuuden." Weed sanoi. Ja niin he antoivat Kamakirin ja hänen laumansa mennä. Rocketo oli pahasti haavoittunut. Mutta niin oli myös G.B:kin. He kuitenkin paranivat nopeasti, nimittäin ninja-koirien salaisella kuumallalähteellä. (Luulen että tämä oli viimeinen tarinani täällä, sillä en saa kommentteja niille)

 "Pakeminen voi tuottaa vaikeuksia..." G.B sanoi. "Tai sitten täytyy keksiä suunnitelma." hän ehdotti. "Olet oikeassa. Mutta mietitään sitä illan tullen. Silloin on pimeää, eikä vartiointikaan ole niin raskasta." Vastasi Rocketo. Molempia kuvotti. Kamakirihan oli yhteydessä Hougeniin, eikä G.B ja Rocketo olleet niin tärkeitä panttivankeja kuin Gin...Ei, mutta heidän täytyi säilyttää rohkeutensa ja paettava. Lopulta he nukahtivat. "Mitä?!" G.B hätkähti hereille. "Sshh!" Rocketo hiljensi hänet. Nyt oli jo pimeä. Rocketo oli jo ilmeisesti päässyt ylös. "Pääsetkö ylös?" Rocketo kysyi G.B:tä. G.B katsahti kylkeensä. Se näytti jo paremmalta. " Enköhän." G.B alkoi ponnistaa itseään ylös. Rocketo auttoi häntä puskemalla. G.B piti pitää hampaita yhdessä, ettei huutanut kivusta. "Koskeeko kovasti?" "Ei,mutta kiitos avusta." Juuri silloin hän tunsi kauhean tuskan raastavan koko kehonsa läpi. G.B kumarsi päätään maahan päin ja alkoi hengittää kiivaammin. Rocketo kuuli sen. " Oletko nyt aivan varma, että pystymme lähtemään tänään?"  "Ei, tämä johtuu vain..." G.B hengähtää syvään ja lopettaa läähättämisen. ..."Siitä että minua jännittää." Hän tiesi että saattaisi menettää tajuntansa, sillä Kamakiri puri häntä niin pahasta kohti kaulaa, että tuskin pystyy hengittää. Ja muutenkin kyljessä on pienimuotoinen ruhje, mutta se ei ollut paha. " Mutta G.B, sinä olet loukkaantunut. Me voimme lähteä yhtähyvin huomennakin, ja..." G.B keskeytti hänet. Hän mietti. Huomenna. Huomenna! Ei tiedä mitä Kamakiri keksii meille. He voivat vaikka kiristää Weediä. " Ei, lähdetään nyt. Jos olet laatinut suunnitelmankin, mikä estää meitä lähtemästä! " G.B vastusteli. " Ymmärrän. No niin, olen siis laatinut suunnitelman. Se menee näin: näetkö tuolla nurkassa tuon aukon? Toinen meistä menee sitä kautta tämän luolarakennuksen taa. Se joka menee, pitää siellä jotain kuuluvaa ääntä. Kun sinä tai minä kuulemme Kamakirin ja hänen laumansa tulevan kohti, täytyy lähteä niin kovaan juoksuun, kuin ikinä pääsee. Luolassa oleva lähtee vasta silloin kun on varma,ettei vihollisia ole lähettyvillä. Tilasi vuoksi sinun kannattaa lähteä vasta viimeiseksi."  G.B mietti. Lopulta hän nyökkäsi. " Mutta entä jos suunnitelmasi ei toimi? "  "No sitten... No mutta tämä on ainoa keino! Vaikka se ei toimisikaan, meillä ei ole muita mahdollisuuksia paeta. Vai onko sinulla, G.B? "  " Kokeillaan tuota..." G.B vastasi, kuin olisi halolla päähän lyöty.

 G.B ja Rocketo päättivät lähteä saalistamaan. Kun he olivat jossainpäin metsää Rocketo kysyi:" G.B, oletko aivan varma,ettemme ole astuneet kenenkään reviirille?" "Jos olisimme, haistaisin sen kyllä." G.B sanoi. He jatkoivat matkaansa syvemmälle metsään. "Odota!" kuiskasi Rocketo. "Kuulin rapinaa, odota tässä, käyn ottamassa siitä selkoa." "Selvä." Rocketo oli jo kadonnut metsään. " Outoa...sehän on voinut olla vaikka joku jyrsijä." G.B mietti. Sitten metsästä kuului huuto. "Rocketo!" G.B huusi. G.B lähti juoksemaan ääntä kohti. "Rocketo, missä sinä olet?!" Ei ääntäkään enää. " Nyt tiedän...voi ei, olemme sittenkin astuneet jonkun alueelle!" Hän päätteli, kun Rocketon verta löytyi maasta. "Hitto...hitto!" Hän puhisi nuuhkiessaan, minne jäljet johtavat. Hän ei katsonut lainkaan eteensä, ja hän törmää suoraan aivan tuntemattomaan koiraan. Se hyökkää hänen kimppuunsa. G.B ei mahda sille mitään, se on liian vahva. Lopulta G.B on liian väsynyt taistelemaan, että koira repii hänet puoliväkisin piilopaikkaan, missä Rocketokin makaa. Se paiskaa G.B luolan tiiliseinään. Sitten iso koira tallustelee matkoihinsa naureskellen. G.B lysähtää maahan, mutta yrittää nousta ylös. " Auh..." Kylkeä vihloi ja siitä tuli verta. Rocketo katsoi häntä epäuskoisena. " A-Anteeksi..." G.B kuiskasi. "Ei se mitään. Nyt on tärkeämpää päästä täältä pois." Rocketo vastaa. "Ne ovat Kamakirin miehiä." G.B kertoo arasti. " Mitä?!" Rocketo huudahtaa. ( Jatkuu kun jaksan kirjoittaa)

 Ajattelin tällä kertaa kirjoittaa hamsustani, kun se yhen kerran teki aika hauskasti. Tarina alkaa.  Eräänä iltana kaneli oli niin pitkään kopissaan, että en viitsinyt häiritä sitä, joten tavanomainen ulkoiluttaminen jäi väliin. Tai no, kävi se hakemassa vähän salaattia kupistaan, mutta kun yritin tarttua siihen se vain juoksi karkuun. Mutta se kosti sen, kun en ulkoiluttanut sitä, aamulla. Äitini mukaan se oli hereillä jo kuuden aikaan aamulla, vaikka yleensä se nukkuu silloin! Menin noin kahdeksan aikoihin katsomaan mitä se tekee. Se teki jättimäistä kasaa lempi nurkkaansa (nurkkaan johon se meni heti ensimmäisenä kun saimme sen) ja haki oikeasta kopistaan paperia ja ruokaa sen kasan päälle! Sitten lopulta se alkoi mylläämään sitä kasaa, ainakin viisitoista minuuttia. Sitten se pari kertaa aivasti, ja alkoi torkuille. Illalla ajattelin, että nyt sen olisi parasta herätä kahdeksalta, että ehtisin ulkoiluttaa sitä vaikka tunnin. Ja se heräsikin juuri silloin! Pidin sitä heti ulkona, ja se liikkui todella innokkaasti ja kaikkea piti nuuhkia. Sitten laitoin sen (ns. hamsupallo) muovipalloon, ja se yritti koko ajan mennä siskoni huoneeseen. Päästin sen sinne lopulta. Kun laitoin sen yhdeksältä häkkiin niin äiti oli asettanut uusia pesätarpeita häkin pohjalle, ja vaihtanut purut. Ensin kaneli vei pari paperia lempinurkkaansa, mutta sitten se vei loput koppiinsa. Se alkoi täyttämään poskipussejaan ja kun se vei ne koppiinsa, se ei ainakaan minun aikanani tullut sieltä ulos. :) Toisin sanoen, nyt se nukkuu taas tyytyväisenä kopissaan. LOPPU.

 Kyoshiro ja weed olivat menneet vakoilemaan Hougenin koiria. Mukana oli myös G.B ja Rocketo. He olivat jo aivan torahampaan lähellä,kun he kuulivat että joku oli tulossa edestäpäin. "Kinoksiin!"  huudahtaa Weed. Joten kaikki hyppäsivät kinoksien sisään. " Mutta hehän huomaavat jälkemme!"  G.B sanoo. "Voi ei!" Kyoshiro sanoo ja  hyppää samalla ulos kinoksesta. Mutta melkein suoraan Hougenin miehien kynsiin. " Tulitko vierailulle?"  kysyy yksi heistä. " En ikävä kyllä."  Kyoshiro hyppää koko joukon ylitse. " Tuolla tavallako sinä puolustat itseäsi?" yksi heistä kysyy pilkallisesti.  Weed ajattelee jo, että kannattaisiko mennä apuun, mutta niin ajattelevat muutkin. Ei,antaa Kyoshiron itse taistella. " Mennään apuun, kun hän tarvitsee sitä. Sitten kun näyttää siltä." Weed sanoo. Muut vain nyökkäävät. Juuri silloin jokaisen koiran niskasta puskahtaa veri. "Hiton rakki, luuletko että vain naarmulla voitat meidät!"  Kaikki hyökkäävät hänen kimppuunsa. Hän yrittää väistää heitä, mutta liukaastuu ja kaatuu. Häntä purraan eri suuntiin. " Tulkaa!" huutaa Weed. Kaikki hyppäävät ulos lumikinoksesta. "Älkää tulko selviän kyllä itsekkin!" Mutta joku heistä saa kuitenkin Kyoshiron mahalleen ja yksi heistä tarttuu häntä niskasta. " Pelkurit! Miksi te kaikki hyökkäätte, yhden kimppuun, kun teitä muutenkin on noin paljon!" Hougenin miehet pitivät sitä vain vitsinä. "Et sinä pentu meille ainakaan pärjää!" Hetkessä kaikki Hougenin miehet oltiin kuitenkin voitettu. Kyoshiro oli vain hiljaa. Muut nauroivat. " Pärjäsit alussa todella hyvin" Weed sanoi. "Mutta muista, koskaan tosi tilanteessa ei saa koskaan torjua ystävien apua." Hän lisää. " Pah." Kyoshiro sanoo. Juuri silloin hän kompastuu. "Mitä minä sanoin." Ja taas kaikki nauravat.