Mel ei uskaltanut edes liikahtaa. Hän tiesi että olisi yksin kaikkia vastaan. Pieni joukko Gemban miehiä oli piirittänyt hänet. Ja vain hänet. "Hyvä idea hyökätä meitä kaikkia vastaan,pikkiuinen." Yksi heistä pilkkasi " Pääset tänään hengestäsi." Samalla hän hyppäsit Melin päälle. Mel yritti juosta pois alta.Mutta liian myöhään.´Hän oli juuri upottamassa hampaansa Meliin,kun Mel sai potkaistua tuntematonta koiraa mahaan. Se tehosi,sillä koira hellitti sen verran että Mel saattoi pujahtaa hänen altaan. Hän lähti suunnattoman kovaan juoksuun, ja yritti karistaa Gemban miehiä kannoiltaan. Mel tiesi olevansa nopea,mutta oliko tarpeeksi? Hän yritti muistella Akamen naamiointumis tapaa, joten hän katsoi taakseen he olivat vielä kaukana."Hyvä." Mel ajatteli. Hän alkoi sutia maata hännällään. Se peittäisi jäljet jotenkin. Sitten hän hyppäsi lumi kasaan. Genban miehet tulivat. Naamiointi taisi tepsiä. Kun koiria ei enää näkynyt,hän päätti etsiä Akamen ja kertoa, että Hougenin veli oli nyt täällä. Hän lähti kävelemään metsäpolkua. Hän kuuli hiiskuntaa. Sitten aivan yht'äkkiä ;hänen kimppuunsa hyökkäsi joku,jota hän ei ollut koskaan tavannut. Se joka hänen kimppuunsa hyökkäsi,oli koira. Se talloi Melin jalkoihinsa, ja puri tätä niskasta. Mel huusi: "Akame,pelasta minut!" hahmo sanoi:" Kukaan ei kuule sinua, olemme kahden" sitten se nauroi ja puri Meliä niin että Mel huusi ja Mel katosi. Jäljelle jäi vain verinen tahra. (Oma versio,jatkan vielä,mutten nyt.)